Olemme niin tottuneita arjen kuvaviestintään, ettemme edes usein huomioi sitä. Valokuva on kuitenkin yksi tärkeimpiä viestinnän muotoja mutta se on samalla myös taiteenlaji. Valokuvaus on olennainen osa journalismia, lääketiedettä, markkinointia ja taidetta. Valokuva on myös tärkeä tallentamisen ja ilmaisun muoto – ajattele kaikkia niitä loma-, vauva- ja hääkuvia, jotka kuuluvat elämänkaareemme. Valokuvaus on edennyt monessa mielessä huimia harppauksia sen alkuajoista. Ensimmäisestä tuhruisesta musta-valkokuvasta on siirrytty yhteiskuntaan, jossa kuvat toimivat viesteinä niin liike-elämässä kuin opetustyössä. Valokuva on ollut myös elokuvan eli liikkuvan kuvan innoittaja, peräkkäin asetetut kuvat johtivat lopulta elokuvan läpimurtoon ja alan kehittymiseen. Valokuvausta voidaan pitää erilaisen kuvallisen viestinnän esikuvana, josta on syntynyt lukuisia uusia kuvallisen ilmaisun muotoja teknologian kehityksen myötä. Alussa valokuvaus oli tarkkaa puuhaa. Ison mustan laatikon uumenissa olevaa valokuvaajaa varten pynttäydyttiin parhaimpiin ja odotettiin salamavalon laukaisua henkeä pidättäen. Hymyillä ei saanut. Nykyisin valokuvaus on läsnä arjen kaikissa tilanteissa ja teokset ovat Instagramissa yhdellä sormen pyyhkäisyllä. Pienikokoisten kameroiden ja kännykkäkameroiden kehitys on tuonut valokuvaamisen helpoksi ja kaikkien ulottuville. Nykyaikaiset laitteet on valmistettu niin helppokäyttöisiksi, että kuvaaminen onnistuu hieman taitamattomaltakin henkilöltä. Lapsen kehitys, itsestä otetut selfiet, arjen kuviot ja juhlatapahtumat tallentuvat automaattisesti puhelimen kameran kautta muistiin ja siirtyvät nettilinjoja pitkin sosiaaliseen mediaan tai omiin tallennuspaikkoihin. Valokuvaus ei ole enää suuri ohjelmanumero, johon huhuillaan seisomaan rivissä ja sanomaan muikku, vaan kamera räpsyy kaikkina aikoina kaikissa paikoissa.